maanantai, 27. joulukuu 2010

Hyvästi rakas pieni Teukka =(

Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,

koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.

Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.

Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..

 

Vaikka epilepsiakohtaukset saatiinkin jotenkin kuriin lääkityksen avulla, niin Teukka kärsi lääkkeistä aiheutuneista sivuoireista. Teukalla todettiin myös kyynärissä nivelrikko ja se oli ontunut jalkaansa jo tovin. Lisäksi kyynärissä oli rakenteellista poikkeamaa, jonka vuoksi ne olisi pitänyt tähystää tai magneettikuvata, jotta oltaisiin tiedetty tarkemmin mitä kaikkea sieltä löytyy. Päädyin tekemään raskaan päätöksen ja päästämään aktiivisen ja vielä iloa täynnä olevan pikkukoirani kivuista ennen kuin ne käyvät koviksi. Myös oma jaksaminen oli syynä päätökseen. Vaikeinta oli myöntää itselle, että minä en jaksa enää yhtäkään kohtausta enkä jatkuvaa arpomista voiko koira huonosti.

Kiitos rakas Teukka kaikesta mitä minulle opetit. Ennen kaikkea armollisuutta eläintä sekä itseäni kohtaan.

Suuresti sinua ikävoiden

Kaisa, Senni ja muu perhe

 

lauantai, 18. joulukuu 2010

Ortopedin kommentit kuvista

Sointu Jalkanen oli katsonut vielä Teukan kyynärkuvia ja löysi sitten jotain muutakin kyynäristä kuin pelkkää nivelrikkoa tai siis varmaan syyn nopeaan rikon etenemiseen. Tämä on vain siis minun tulkintani, koska ihan tarkkaan en puhelua ymmärtänyt. Joka tapauksessa kyynärissä on rakenteellista poikkeamaa siten, että ne eivät ole koskaan alunperinkään kunnolla kiinnittyneet. Lisäksi kyynärnivelen pää on epätasainen eikä sovi siis suoraan kyynärmaljaan ( vissiin se tulkitaan siis löysyydeksi) ja jotain muutakin lääkäri sanoi, mutta minulta meni valitettavasti ohi. Sointu oli sitä mieltä, että kyynärät pitäisi tähystää, jotta voitaisiin tarkemmin tutkia mikä niissä mättää...

Teukka on syönyt nyt viikon verran kipulääkettä ja käynyt remmilenkeillä. Kerran se pääsi minulta harmittavasti oven raosta karkuun ja sen jälkeen taas linkattiin voimakkaammin. Eipä ole hääviä Teukan elämä kun se on tottunut päivät pitkät juoksentelemaan pihalla ja nyt pitää kököttää sisällä. Rankkaa tämä on myös minulle. Jos tämä olisikin vain väliaikaista ja vain pieni venähdys niin tämän jaksaisi ymmärtää, mutta kaiken aikaisemman päälle se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Nivelrikkoa kun ei korjata millään.

Olen miettinyt pääni puhki mitä tässä tilanteessa olisi järkevintä tehdä. Lähteäkö hoitamaan jo muutenkin sairasta koiraa, jolla on aika vahvat sivuoireet epilääkkeistä vai luovuttaako? Onko se armeliainta koiralle vai enemmän itselle..? Kotona on jo senni, jonka nivelrikon kanssa ollaan eletty monta vuotta (ja aina mielessä, että kärsiikö koira ja mitä hoitoa se seuraavaksi tarvitsisi). Sitten viimeisenä oljenkortena olen miettinyt löytyisikö Teukalle koti, jossa jaksettaisiin hoitaa epilepsiaa sekä nivelrikkoa, käytäisiin rauhallisilla lenkeillä jne. Mutta Teukka on aktiivinen leikkisä koira, joka kaipaa aktiviteetteja. Nytkin se remmissä kulkiessaan haastaa jatkuvasti minua leikkimään ja sisällä ollessaan vinkuu onnettomana.

Ja välillä mulle tulee mieleen, että mä vain kuvittelen ja liiottelen kaikkia oireita ja koira voi oikeasti ihan hyvin tai voisi jos mä lopettaisin stressaamisen..? En tiedä... mutta se on varmaa, että ei Teukka tuosta ainakaan terveemmäksi tule.

Lopettaminen on vain niin lopullista =(

sunnuntai, 12. joulukuu 2010

Aivojumppaa

Yritin keksiä jotain aktiviteettia teukalle, jotta ei polla sekoaisi ihan kokonaan vaan möllöttäessä sisällä. Opeteltiin olohuoneessa jalkojen välistä kiertämistä ja sain koiran kiertämään jo kolme kertaa kun astelin eteen päin. Otin myös seuraamista ja sisäoloihin sopivaa täyskäännösharjoittelua. Sitten tehtiin vielä maassa oloa jossa kiersin kulman taakse piiloon ja palasin palkkaamaan. Olipas se innoissaan.

torstai, 9. joulukuu 2010

Nivelrikko...

Tästä ei voisi taas päivä synkemmäksi mennä. Teukka on ajoittain ontunut aavistuksen etujalkaansa, mutta ajattelin odottaa lääkäriin viemistä kunnes hiivatulehdus tassusta olisi poissa, ( viimeksi lääkäri epäili, että ontuminen voisi johtua siitä). Nyt kuitenkin pari päivää koira on ontunut jalkaansa todella voimakkaasti eikä varaa sille juurikaan painoa.

No eipä sitten muuta kuin taas lekurille. Ulkoa päin tutkittaessa teukka hieman veti vastaan kun lääkäri taivutteli kyynärtä, muuten ei löytynyt mitään kummempaa. Otettiin sitten kuvat olkanivelistä, ranteista, tassuista, yläselästä ja kyynäristä. No sieltäpä sitten löytyi kyynäristä alkava nivelrikko... :((( Kyllähän se oli tiedossa, että teukalla on ykkösen kyynärät, mutta olen jotenkin kuvitellut, että se ei voisi noin nopeasti kehiä nivelrikkoa. Teukan kyynärät kuvattiin viime helmikuussa (10 kk sitten) ja silloin niissä ei ollut vielä muuta kuin tuo ykkösen löysyys.

Lääkäri oli sitä mieltä, että noin voimakas ontuminen ei yksinään voi johtua näin lievästä nivelrikosta, mutta koska kyynär on löysä se on alttiimpi venähdyksille tms, joten niiden piikkiin ontuminen nyt kuitenkin meni.

No nyt ollaan sitten kaksi viikkoa kipulääkityksellä ja ainoastaan remmissä pissitykset kunnes ontuminen on ohi.

Miten yhteen koiraan voi lykkääntyä kaikki... Nyt ei taas oikein jaksa muuta kuin säälitellä koiraparkaa. Se kun on niin aktiivinen ja tykkää liikkua ja kaiken lisäksi vielä noin nuori. Nyt on taas mietittävä ratkaisuja oikein syvään.. =(

maanantai, 22. marraskuu 2010

Viimeiset agit

Tämän syksyn viimeinen agitreeni olikin poikeuksellisesti jo lauantaina.

Ohjauksessa oli mukava radan pätkä, jossa oli alkuun kolme hyppyä josta ohjattiin putkeen. Siitä hyppy ja tiukka ohjaus toiseen u- putkeen jonka jälkeen muuri ja vielä A. Mä jätin alussa koiran taakseni enkä saanut sitä ekalle putkelle. Sitten kun tämä onnistui, niin en ehtinyt putken toiseen päähän ohjaamaan hypylle. No sitten kun tämä onnistui, niin Teukka hyppäsi A:n huipulta alas! Tämä otettiin sitten erikseen ohjaamalla namilla ja apuohjaaja toisella puolella. Saatiin me kyllä ihan ehjäkin suoritus :)

Toinen omaharjoittelupätkä oli putkirata jossa kakse estettä välissä. Tässä piti ohjata siten, että putkesta tullessa vedetään toiselle esteelle. Tämä menikin ihan nappiin.

Vihdoin mä sain apua myös pujotteluun kun niihin laitettiin ohjurit ja avustaja joka osasi auttaa. Sitten homma alkoikin jo vähän luistamaan, jes!

Jos Teukan kunto vaan antaa myöten, niin haetaan kyllä keväällä jatko 2 ryhmään. Tää on niin tempaissut mukaansa :)