Vaikka epilepsiakohtaukset saatiinkin jotenkin kuriin lääkityksen avulla, niin Teukka kärsi lääkkeistä aiheutuneista sivuoireista. Teukalla todettiin myös kyynärissä nivelrikko ja se oli ontunut jalkaansa jo tovin. Lisäksi kyynärissä oli rakenteellista poikkeamaa, jonka vuoksi ne olisi pitänyt tähystää tai magneettikuvata, jotta oltaisiin tiedetty tarkemmin mitä kaikkea sieltä löytyy. Päädyin tekemään raskaan päätöksen ja päästämään aktiivisen ja vielä iloa täynnä olevan pikkukoirani kivuista ennen kuin ne käyvät koviksi. Myös oma jaksaminen oli syynä päätökseen. Vaikeinta oli myöntää itselle, että minä en jaksa enää yhtäkään kohtausta enkä jatkuvaa arpomista voiko koira huonosti.

Kiitos rakas Teukka kaikesta mitä minulle opetit. Ennen kaikkea armollisuutta eläintä sekä itseäni kohtaan.

Suuresti sinua ikävoiden

Kaisa, Senni ja muu perhe

Sointu Jalkanen oli katsonut vielä Teukan kyynärkuvia ja löysi sitten jotain muutakin kyynäristä kuin pelkkää nivelrikkoa tai siis varmaan syyn nopeaan rikon etenemiseen. Tämä on vain siis minun tulkintani, koska ihan tarkkaan en puhelua ymmärtänyt. Joka tapauksessa kyynärissä on rakenteellista poikkeamaa siten, että ne eivät ole koskaan alunperinkään kunnolla kiinnittyneet. Lisäksi kyynärnivelen pää on epätasainen eikä sovi siis suoraan kyynärmaljaan ( vissiin se tulkitaan siis löysyydeksi) ja jotain muutakin lääkäri sanoi, mutta minulta meni valitettavasti ohi. Sointu oli sitä mieltä, että kyynärät pitäisi tähystää, jotta voitaisiin tarkemmin tutkia mikä niissä mättää...

Teukka on syönyt nyt viikon verran kipulääkettä ja käynyt remmilenkeillä. Kerran se pääsi minulta harmittavasti oven raosta karkuun ja sen jälkeen taas linkattiin voimakkaammin. Eipä ole hääviä Teukan elämä kun se on tottunut päivät pitkät juoksentelemaan pihalla ja nyt pitää kököttää sisällä. Rankkaa tämä on myös minulle. Jos tämä olisikin vain väliaikaista ja vain pieni venähdys niin tämän jaksaisi ymmärtää, mutta kaiken aikaisemman päälle se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Nivelrikkoa kun ei korjata millään.

Olen miettinyt pääni puhki mitä tässä tilanteessa olisi järkevintä tehdä. Lähteäkö hoitamaan jo muutenkin sairasta koiraa, jolla on aika vahvat sivuoireet epilääkkeistä vai luovuttaako? Onko se armeliainta koiralle vai enemmän itselle..? Kotona on jo senni, jonka nivelrikon kanssa ollaan eletty monta vuotta (ja aina mielessä, että kärsiikö koira ja mitä hoitoa se seuraavaksi tarvitsisi). Sitten viimeisenä oljenkortena olen miettinyt löytyisikö Teukalle koti, jossa jaksettaisiin hoitaa epilepsiaa sekä nivelrikkoa, käytäisiin rauhallisilla lenkeillä jne. Mutta Teukka on aktiivinen leikkisä koira, joka kaipaa aktiviteetteja. Nytkin se remmissä kulkiessaan haastaa jatkuvasti minua leikkimään ja sisällä ollessaan vinkuu onnettomana.

Ja välillä mulle tulee mieleen, että mä vain kuvittelen ja liiottelen kaikkia oireita ja koira voi oikeasti ihan hyvin tai voisi jos mä lopettaisin stressaamisen..? En tiedä... mutta se on varmaa, että ei Teukka tuosta ainakaan terveemmäksi tule.

Lopettaminen on vain niin lopullista =(

Yritin keksiä jotain aktiviteettia teukalle, jotta ei polla sekoaisi ihan kokonaan vaan möllöttäessä sisällä. Opeteltiin olohuoneessa jalkojen välistä kiertämistä ja sain koiran kiertämään jo kolme kertaa kun astelin eteen päin. Otin myös seuraamista ja sisäoloihin sopivaa täyskäännösharjoittelua. Sitten tehtiin vielä maassa oloa jossa kiersin kulman taakse piiloon ja palasin palkkaamaan. Olipas se innoissaan.

Tästä ei voisi taas päivä synkemmäksi mennä. Teukka on ajoittain ontunut aavistuksen etujalkaansa, mutta ajattelin odottaa lääkäriin viemistä kunnes hiivatulehdus tassusta olisi poissa, ( viimeksi lääkäri epäili, että ontuminen voisi johtua siitä). Nyt kuitenkin pari päivää koira on ontunut jalkaansa todella voimakkaasti eikä varaa sille juurikaan painoa.

No eipä sitten muuta kuin taas lekurille. Ulkoa päin tutkittaessa teukka hieman veti vastaan kun lääkäri taivutteli kyynärtä, muuten ei löytynyt mitään kummempaa. Otettiin sitten kuvat olkanivelistä, ranteista, tassuista, yläselästä ja kyynäristä. No sieltäpä sitten löytyi kyynäristä alkava nivelrikko... :((( Kyllähän se oli tiedossa, että teukalla on ykkösen kyynärät, mutta olen jotenkin kuvitellut, että se ei voisi noin nopeasti kehiä nivelrikkoa. Teukan kyynärät kuvattiin viime helmikuussa (10 kk sitten) ja silloin niissä ei ollut vielä muuta kuin tuo ykkösen löysyys.

Lääkäri oli sitä mieltä, että noin voimakas ontuminen ei yksinään voi johtua näin lievästä nivelrikosta, mutta koska kyynär on löysä se on alttiimpi venähdyksille tms, joten niiden piikkiin ontuminen nyt kuitenkin meni.

No nyt ollaan sitten kaksi viikkoa kipulääkityksellä ja ainoastaan remmissä pissitykset kunnes ontuminen on ohi.

Miten yhteen koiraan voi lykkääntyä kaikki... Nyt ei taas oikein jaksa muuta kuin säälitellä koiraparkaa. Se kun on niin aktiivinen ja tykkää liikkua ja kaiken lisäksi vielä noin nuori. Nyt on taas mietittävä ratkaisuja oikein syvään.. =(

Tämän syksyn viimeinen agitreeni olikin poikeuksellisesti jo lauantaina.

Ohjauksessa oli mukava radan pätkä, jossa oli alkuun kolme hyppyä josta ohjattiin putkeen. Siitä hyppy ja tiukka ohjaus toiseen u- putkeen jonka jälkeen muuri ja vielä A. Mä jätin alussa koiran taakseni enkä saanut sitä ekalle putkelle. Sitten kun tämä onnistui, niin en ehtinyt putken toiseen päähän ohjaamaan hypylle. No sitten kun tämä onnistui, niin Teukka hyppäsi A:n huipulta alas! Tämä otettiin sitten erikseen ohjaamalla namilla ja apuohjaaja toisella puolella. Saatiin me kyllä ihan ehjäkin suoritus :)

Toinen omaharjoittelupätkä oli putkirata jossa kakse estettä välissä. Tässä piti ohjata siten, että putkesta tullessa vedetään toiselle esteelle. Tämä menikin ihan nappiin.

Vihdoin mä sain apua myös pujotteluun kun niihin laitettiin ohjurit ja avustaja joka osasi auttaa. Sitten homma alkoikin jo vähän luistamaan, jes!

Jos Teukan kunto vaan antaa myöten, niin haetaan kyllä keväällä jatko 2 ryhmään. Tää on niin tempaissut mukaansa :)

Käytiin antamassa taas verinäytteet ja lääkäri halusi itse soittaa hyvät uutiset. ennen viikonloppua. Nyt Teukan fenobarbitaaliarvo oli 27! Se ei ole koskaan ollut noin korkea. Hyvä näin. Kahden kuukauden päästä pitää mennä antamaan sitten uudet arvot, jossa mitataan kaliumbromidin määrä verestä. Samalla katsotaan, ettei fenobarbitaali nouse liikaa, koska se vaikuttaa sitten taas maksan toimintaan.

Teukalla todettiin myös hiiva koko kehossa. Huomasin sen tassuvälissä punoitusta ja "likaa", korvat ovat myös taas töhnääntynyt ja koko koira haisee jälleen tosi tunkkaiselle. Joten nyt aloitetaan sitten hiivalääke. Epikoirilla on vissiin alentunut vastustuskyky ja varmaan kohtaukset ovat aiheuttaneet stressiäkin. Kokeilen nyt lisäksi taas noita karpalotapuja.

Toiseksi viimeinen agikerta. Omatoimiharjoitteluna oli viimekertainen este, putki ja kaksi estettä vierekkäin harjoitus. Joka meni hienosti siihen asti kun esteiden jälkeen piti ohjata koira takaisin putkeen. No mä ohjasinkin, mut en nähnyt että menikö koira sinne ja päättelin, että ei mennyt. No menihän se, mutta kun lopetin kesken, niin se tuli putkesta takaisin ja ihmetteli, että mitä nyt...Joo oikeasti eihän näin tyhmä voi olla kukaan!

Sitten oli rivi esteitä, joita piti hyppyyttää sekä vetää koiraa välistä ja taas hyppyyttää. Tämä onnistuikin ihan ok.

Kepit ei edelleenkään onnistu. Tai neljän pätkä menee, mutta ei yhtään enempää... mä en osaa!

Ohjaajan luona olikin sitten jo suht vaikea radan pätkä. Siinä oli hyppy ja sitten ohjaus työnnöllä toiselle hypylle josta veto putkelle joka oli mutkalla siitä sitten ohjaus toiselle esteelle ja sen jälkeen vielä pussi. Mä en osannut liikkua oikeaan suuntaan putken jälkeen jolloin koirakaan ei tajunnut  mennä esteelle, mutta kun hokasin miten siinä liikutaan ja keskityin oikeasti tekemään enkä hätäilemään niin johan pelitti. Ihan mahtava tunne :).

Tottista aamutuimaan uudessa paikassa eli Kodin Terran parkkiksella. Muuten hyvä treenipaikka, mutta paikoin aika liukas.

Seuraamisella aloitettiin (pitäisköhän joskus vaihtelun vuoksi aloittaa jollakulla muullakin liikkeellä...) Seuraaminen oli tiivistä ja vietikästä. Innostus vaan purkautuu haukkuna, mikä kyllä varmaan vähenis jos treenais useammin tai seuruuttais enemmän.. Se on vain ylivirettä. Muutamia käännöksiäkin taisin tehdä.

Maahan menoja seuramisesta kolme kertaa. Nyt käännyin palkkaamaan lähes heti maahan menon jälkeen ja vahvistin vielä maassa oloa. Ekalla kerralla meni maahan istumisen kautta ja toinen kerta oli hyvin pientä epäröintiä. Viimeisellä jo ihan napakasti. Näitä siis vielä lisää.    

Luoksetuloa kaksi kertaa. Tuli kovalla vauhdilla ja sen takia hieman vinoon (alusta oli sen verran liukas, että koira ei osannut arvioida pitävyyttä..?)

Eipä taidettu tehdä muuta..

Tiistaiset agitreenit. Nyt ollaan oltu viikko ilman pameja ja sen kyllä huomasi. Koirassa oli pitkästä aikaa virtaa eikä se möllöttänyt pää maassa niin kuin pari aiempaa kertaa. Nyt vasta huomaa miten paljon lääkkeillä on ollutkin vaikutusta. Arjessa se ei näy niin selvästi.

Meillä oli taas monta eri rataa harjoitteluna. Ohjauksessa oli hyppy putki hyppy kierto hyppy, putki ja ohjaus oikealle esteelle. Teukka imi hienosti putkeen kun pari viimeistä kertaa vaikeuksia on ollut juuri niissä. Kierrotkin se teki, mut mä vaan myöhästyin. Tästä kuitenkin selvittiin ihan ok. Ongelmia on vaan paikalla pysymisessä. Mä en oli opettanut sille koskaan odota käskyä. Odottamista siis pitäisi vahvistaa.

Omatoimiharjoitteluna oli hyppysarja: hyppy, pituus, rengas ja hyppy. Tässäkin meni hyvin, mut kierti renkaan. Ei siis hypännyt mistään väärästä välistä vaan puhtaasti kiersi koko esteen. Sitten kun otin erikseen renkaan, niin ei ollut mitään ongelmia mennä itse rankaasta. Jouduimme tekemään niin monta toistoa, että en ottanut enää koko sarjaa.

SItten oli tosi vaikea hyppysarja, jossa harjoiteltiin esteen kiertoa.   Yhdellä esteellä tämä vielä onnistui, mutta sitten tulikin meidän vuoro mennä ohjaukseen, joten tämä harjoitus jäi tyngäksi.

pujottelua yritin ohjata siltä vaikeammalta puolelta, mutta teukalla oli niin hirveästi energiaa (tämä oli siis eka harjoite mikä tehtiin), ettei siitä tullut yhtään mitään. Mä olen tosi huono noissa kepeissä. Me varmaan tarvittais ne ohjurit..

Mentiin aamusta Mian luo treenailemaan. Teukalla oli hirveästi intoa, joka purkautui haukkuna seuraamisessa tai vain jos sivulla olo kesti sen  mielestä liian pitkään. Kiersin sitten Mia ja Elsaa ympäri kun ne siinä seisoskelivat. Seuraaminen oli kyllä upeaa. Pätkä juoksuakin. Kolme maahan menoa seuraamisesta.  Palkkasin koiran vasta kun olin ottanut sen sivulle. Nyt jouduin ekalla antamaan taas pari käskyä ennen kuin meni maahan, mutta sitten menikn ekalla käskyllä. Hieman kyllä empien. Pitäis varmaan vahvistaa nopeaa maahan menoa taas palkaten sitä saman tien muutaman kerran.

Luoksetuloa. Mia piti kiinni ja mä menin 30 askelta. Tuli vauhdilla mut meinas tulla sivulle vaikka sellaista ei olla koskaan otettu. Toisella kerralla tuli nätisti eteen. Siitä on pitkä aika kun ollaan luoksetuloa treenattu.