Käytiin tänään pariinkin otteeseen vähän vieraammissa metsissä. Ensin meidän porukoilla, jossa sille tuli jo vähän hätäkin kun olin jo aika kaukana. Sitten mun piti jo vähän kutsua sitä kun se meinasi jäädä paikalleen itkemään. No tulihan se sitten ja vauhdilla. Tästä palkkasin iloisesti.

Sitten käytiin käppäilemässä sellainen muutaman sadan metrin lenkki meidän lähimaastoissa ja siellä se kulki kyllä tosi nätisti mun vierellä. Jossain vaiheessa jäin tarkoituksella seisoksimaan paikoilleni ja pentu alkoi erkaantua musta haistellessaan uusia tuoksuja. Sitten hävisin puun taakse piiloon ja odottelin, että teukka huomaa mun kadonneen. Pian se laukkasikin täysillä katsomaan mihin mä jäin ja tästä taas iloiset palkkaukset.

Tänään myös leikattiin taas vähän kynsiä ja ajattelin jo, että tästä ei tule mitään, mutta sitten pitelin pentua sylissä ja huomaamatta tassuun koskematta leikkasin sen. Tästä sitten isot kehut ja näin saatiin taas muutama kynsi leikattua. Onpa ihana kun on koira joka tykkää olla sylissä ja rapsuteltavana. Senni kun ei ole koskaan tykännyt läheisyydestä. Teukka osaa rauhoittua syliin kun on tarvis ja siinä se nukkuisi vaikka kuinka kauan.

Leikkimisestä vielä

Olen huomannut, että teukka tykkää leikkiä erilaisilla karvaisilla leluilla. Pitäisikin jostain hakea joku aito turkin pala tms. Veikkaan, että siitä se menisi ihan sekaisin. Palloista tuo ei niin kauheasti piittaa. Ei siis ole samanlainen pallohullu kuin joskus olen tavannut, ainakaan vielä. Kaikkein kivoin lelu on mun hiha ja käsi...vielä en ole tuohon hihan retuuttamiseen kauheasti puuttunut kun toisaalta musta se on vain hyvä retuuttaa se sitten mitä tahansa, mutta en tiedä miten sitten jatkossa käy kun poitsu tuosta kasvaa..