Nopsasti omassa pihassa kaatosateessa.

Noudon tiivistystä, jossa oli taas alkuun vähän empimistä, mutta ei tiputtelua ja piti kapulasta kiinni kunnes annoin käskyn irroittaa. Tässä aikaa pitää lisätä todella hitaasti, sillä tämä vaatii teukalta yli paljon keskittymistä :)

Seuraamista aluksi imuuttaen ja sen jälkeen palkaten tiheästi. Vedettiin pihalaattoja pitkin pari kertaa ja hyvin oli inotoa teukulla.

Tajusin juuri, että enhän mä teukkaa ole ostanut pelkästään kisakoiraksi vaan harrastuskaveriksi ja sitähän tuo epilepsia ei todellakaan estä. Niin kuin mä taisin joskus mainita, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka ja nyt me keskitytään täysillä matkalla olemiseen eli yhdessä harrasteluun. MIhinkään ei ole enää kiire kun ei ole tiukkaan aikataulutettuja tavoitteita. Ja voidaan ottaa muutenkin treenaaminen paljon rennommin. Pääasia on, että kummallakin on kivaa.

Tehtiin illalla vielä sisällä teukulle harjoituksia kun leikittiin Elsan kanssa piilosta koko perhe. Pistin välillä teukkuakin etsimään ja hauska oli huomata miten täpinässä se oli kun annoin etsi käskyn. Se selvästi muisti, että nyt nokka pystyyn ja etsimään :)