Teukka pääsi harjoittelemaan näyttelemistä kun kävimme pyörähtämässä Tikkalan kyläyhdistyksen järjestämässä Mätsärissä. Näyttelemistä ei kyllä käytännössä ehditty harjoittelemaan ollenkaan mitä nyt naapuria ehdin eilen haastatella asiasta samalla kun hain sieltä näyttelyhihnan. Enemmän tässä olisin itse tarvinnut apua kun en todellakaan tiedä yhtään miten koiraa tulisi esitellä edes sen vertaa, että se istumisen sijasta seisoisi kehässä .

Koiria ja ihmisiä ja sitä myötä vilinää ja hälinää oli pikkukoiralle aika paljon, mutta alkuintoilun jälkeen Teukka oli reippaasti mukana omaan lunkiin tapaansa. Jouduimme odottelemaan aika kauan kun olimme niin ajoissa paikalla, mutta se oli ihan hyvää harjoitusta sekä minulle että Teukalle.

Teukka otti hienosti kontaktia kaikkien koirienkin välissä. Kun menimme aluksi kehään kuuntelemaan tuomareiden ohjeita niin teukka otti siinä samalla sivulla olo harjoituksia ja jopa haastoi leikkimään vaikka molemmilla puolilla oli ihan vieressä koirat. On se mahtava!

Niin itse näytelmä meni ihan ok ekakertalaisille. Mä en vain oikein osannut koiraa seisottaa kun taas vieressä ollut 9 kk vanha pentu tökötti niin hienosti asennossa . Saimme sinisen nauhan ja seuraavalle kierrokselle sain pari vinkkiä miten se koira saattaisi pysyä hetken asennossa. Pääsimme sitten kaiken tohelluksen keskellä kuitenkin palkinnoillekin eli neljäs sija irtosi.

Mä jännitin aluksi paikalle saapuessa, mutta tähän teukka ei tuntunut reagoivan eli voisiko tästä päätellä yhden kerran perusteella, että kovin ohjaajaherkkä teukka ei ole. Itse kehässä mua ei kyllä jännittänyt yhtään vaan kaikki keskittyminen meni kyllä koiran ohjaamiseen. Tämä on ihan hyvä juttu ajatellen tulevaisuudessa kisoja. Olen tavannut monta koiran omistajaa, jotka jännittää kisaesiintymistä.

Teukka oli kyllä tosi uupuneen näköinen kun lähdimme kotiin, mutta hetken autossa levättyään virtaa taas riitti. Luulin, että se olis maannut koko illan...

Tehtiin muuten aamupäivällä muutamia sivulla oloja pitkästä aikaa ja nyt klikkerin avulla. Käsiohjaus on oltava tosi vahva, muuten jää väljäksi reilusti. Luulen, että se yrittää saada katsetta minuun ja siksi joutuu menemään kauemmaksi nähdäkseen. Tästä otin pari pientä parin askeleen seuruutusta. Nyt pitäis kyllä tehdä joku suunnitelma miten alkaa edetä, mitä treenata milloinkin ja mikä on meidän osatavoite. ( Huomaa, että meikä on projektityöntekijä. Ilman suunnitelmaa ja tavoitteita ei voi tehdä mitään).

Kaikin puolin oli kiva reissu ja oli mukava tavata taas uusia ja vanhojakin koiraihmisiä. Täytyy kyllä todeta, että ehkä me kuitenkin ollaan enemmän sopivampi pari koiramaisempiin harrastuksiin, kun mun mielestä hommassa pitää olla enemmän vauhtia ja vaihtuvia tilanteita. Pari kertaa kehän ympäri juokseminen ei vielä saa mun adrenaliinia kohoamaan .