Aamulla viiden aikaan lähdettiin kohti Helsinkiä Annan ja Paulan sekä Letun kanssa. Oikea näyttelyrevohka mekin :). Lettu oli illalla telonut jalkansa temuttuaan Lakin kanssa. Minä menin tyhmänä leikkaamaan illalla Teukan kynsiä ja enkös leikannut viimeisen kynnen sitten liian lyhyeksi ja verta tuli kuin härän kurkusta... Molempia siis jännitti noinkohan molemmat koirat ontuu kehässä.

No Teukka ei onneksi ontunut ja esiintyi muutenkin jo vähän paremmin kuin Jyväskylässä. Selvästi se kuitenkin reagoi kun mä jännitin aika kovasti jostain syystä. Seistessa tuomarin edessä sen korvat vähän lerpatti kun yleensä ne on niin tarkkana eteen päin. Tätä ei kuulemma huomannut kehän reunalta. Tosin koira seisoi pylly kohti yleisöä :).

Tuomarina oli Bo Wiberg Ruotsista ja tulokseksi saatiin jälleen JUN H. Arvostelu oli kuitenkin ihan hyvä. Tässä vapaasti suomennettuna huonolla ruotsin kielen taidolla:

"Maskuliininen pää, hyvät korvat. Seistessä hyvä kaula- ja selkälinja. Jyrkkä olkavarsi. Hyvin kulmautunut takaa, tarvitsee lisää volyymia eturintaan, vähänlaisesti joustoa välikämmenissä. Edestä toivoisin olevan kiinteämpi, selän toivoisin olevan vahvempi liikkeessä, erinomainen liike sivusta, korkea hännän kanto."

No tämän koitoksen jälkeen pääsimme sitten esiintymään päälavalle. Uskomatonta, että me ensikertalaiset messarin kävijät sekä yleensäkin aloittelijat joka suhteessa pääsimme näyttämään collieta pk-rotuna suurelle yleisölle. Kiitos vain Annalle kun ilmotti meidät "salaa".

En muistanut lavalle mennessä enää yhtään mitä olimme sopineet ennen näytöstä, mutta tein vain muiden perässä jotain. Aluksi seuruutimme koiria pitkin lavaa ja olenkin monta kertaa sanonut, että Teukka on koira joka osaa asiat paremmin vierailla kentillä kuin kotona. Nyt se seurasi mallikkaasti lähes koko ajan eikä yhtään poikitellut tai hyppinyt. Sitten taisin tehdä pari sivulle tulo -harjoitusta ja sen jälkeen leikitin rotilla. Aluksi teukka vähän hämmentyi rotista ja jouduin patistelemaan sitä hakemaan rottia. Tässäkin se varmaan aisti mun jännityksen, mutta parin heittokerran jälkeen se sitten irtosikin leikkimään. Lopuksi seuruutettiin koirat vielä takaisin pois lavalta. Lavalle mennessä teukka vähän hämmentyi kohdevaloista, joskin me kaikki taidettiin hämmentyä, ne olivat niin sokaisevat ja lava tuntui aivan valtavalta. Muuten teukalla ei tuntunut olevan mitään keskittymisvaikeuksia vieraassa paikassa. Ihana ihana koira!