Laitoin viestiä Aistiin ja kerroin koko meidän sairaushistoriamme ja kyselin mitä tässä tilanteessa neurologi suosittelisi. No sieltä tulikin vastaus aika pian ja neurologi suositteli aloittamaan hetimiten kaliumbromidin nyt kun barbitaalitabletin annoskoko ei ole vielä ihan mahdoton. Tämä tehoaisi paremmin kohtauksiin ja aiheuttaisi vähemmän sivuoireita kun toinen lääkemäärä ei ole liian suuri.

Halusin silläkin kysellä kokeneemmilta lääkäreiltä kun nyt meitä hoitava lääkäri ei minun mielestäni osaa kertoa tarpeeksi kokemuksista ja lääkkeiden vaikutuksista.

Tänään käytiin sitten antamassa taas verinäytettä ja sain myös reseptin tuota kaliubromidia. Ajatus sen aloittamisesta tuntuu ihan järjettömältä ja luonnonvastaiselta. Koiralla on kunnon arsenaali lääkettä, jotta se pysyisi kohtauksettomana... mä olen mielestäni ollut enemmän niitä ihmisiä, jotka ajattelee että koiran on saatava elää mahdollisimman luonnon mukaista elämää ja lääkepöhnässä eläminen ei ole sitä. Mutta sitten taas ajattelin sitäkin, että jos mä en tätä tietä kokeile ja luovutan nyt, niin mulle jää ikuisesti kalvamaan se etten yrittänyt tarpeeksi. Jos vaikka Teukka ei kärsisikään sivuoireista ja kohtaukset saataisiinkin viimein kuriin..? En tiedä onko tämä kuitenkaan pitkäikäinen vaihtoehto siltikään, sillä kyllä tuollainen lääkemäärä pidemmän päälle varmasti tulee rasittamaan kehoa. Joka tapauksessa Kaliumbromidin todellinen vaikutus näkyy vasta 2 kk päästä, joten saan minäkin nyt levähdystauon tähän miettimiseen, että luovutanko vai yritänkö.

Tänään siis otettiin ensimmäinen satsi. Huomenna saan tietää vielä veriarvot ja sen perusteella lääkäri vielä miettii sitten myös barbivet annostusta. Minusta ei kyllä ole tässä vaiheessa fiksua sitä lisätä, vaikka kaippa se lääkäri sen tietää paremmin...

Jospa se aurinko vihdoin paistaisi risukasaankin.