Iltasella hakuilemassa Koivusillantiellä. Keli oli suht aurinkoinen ja tuuli heikosti. Ajatuksenani oli ottaa joku nostattava kiva treeni sen edellisen penkin alle menneen unohtamiseksi. Juteltuani aikani maalimiesten kanssa päädyimme kuitenkin ottamaan pari suoraa ja helppoa pistoa, mutta ei apuja, sillä yhden kerran epäonnistumisen jälkeen ei kannata vielä tehdä radikaaleja peliliikkeitä.

Teukka oli tosi innoissaan tullessaan alueelle, mutta lähetyksessä se ei liikahtanutkaan. Juuri niin kuin viimeksi kun yritin lähettää sitä monta kertaa. Otin uudelleen ja nyt se lähti, mutta heitti ympyrän ja palasi mun luokse. Ja taas uudestaan ja nyt se heitti pidemmän lenkin ja haahuili keskilinjalla ja palasi mun luokse. No sitten kävelin alueella lähemmäksi maalimiestä ja lähetin jälleen. Koira lähti joka kerta eri suuntaan kun lähetin, mutta tällä kertaa se heitti ison lenkin ja lopulta etsikin maalimiehen.

Tämän kokemuksen myötä päätettiin sitten ottaa apuja mukaan ja teukka näki kun maalimies lähti ja kuljettiin keskilinjaa kymmenisen metriä eteen päin, niin, että maalimies vilahteli puiden välissä. SItten yritys taas lähettää koira suoraan, mutta se päättikin kiertää. Löysi kuitenkin suht helposti.

MÄ en tajua. Teukka on ollut aina hyvä menemään suoraan pistoille, Nyt se kierteli ja kaarteli eikä jälleen käyttänyt nenäänsä ollenkaan. Se ei myöskään lähtenyt sinne minne lähetettiin vaan valikoi suunnan ihan itse vaikka tiesin tarkkaan missä maalimies on.

Päätettiin, että ensi kerralla otetaan yksi pisto kerrallaan, maalimies lähellä ja helpossa paikassa ja kun koira menee sinne minne näytetään ja sieltä maalimies löytyy niin bileet on kovat. Sitten välissä autoon ja taas uudestaan ihan sama. Jos koira ei mene sinne minne näytetään, niin "rangastuksena" on vain palkattomuus eli ukkoa ei löydy. Ja annan sen haahuilla, mutta aina kun se lähtee osoittamaani suuntaan niin sieltä löytyy superpalkka. En tiedä osasinko selittää tätä oikein.

Nyt olis vain saatava teukalle muistiin taas se nenän käyttö ja halu etsiä maalimies eikä pyöriä ympyrää.

Onneksi on mukana kokeineita koiraihmisiä jotka jaksaa kannustaa ja kertoa tarinoita omista pieleen menneistä treeneistään :) Usko siihen, että eiköhän me joskus nää haasteet voiteta kasvaa. Tätähän se on, välillä mennään aimo harppauksin eteen päin ja sitten joskus tullaan aimo askel taakse päinkin. Kun vain tietäis mistä ne ongelmat johtuu, niin olis helpompi korjata. Täytyy vielä yrittää miettiä mitä olen nyt tehnyt eri tavalla kuin aiemmin.