Kokeilin eilen heti Jannen ohjeita syöttää koirat samassa tilassa ja olla itse tilanteessa mukana. Ja tämähän toimi! Aluksi kun odotin, että nappulat turpoaa, niin Teukka mesosi portilla ja haukkui ja raapi sitä. Menin väliin ja komensin vain pienesti "murahtamalla" ja tiukalla olemuksella. Molemmat koirat ihmetteli aluksi käyttäytymistäni, mutta kummasti ne kuunteli ja katsoi tarkkaan jokaista käden heilautustakin ja ilmettä. Sitten annoin kupit ja Teukka imuroi oman kuppinsa ja yritti sennin kupille. Menin väliin ja murahdin taas. Pari kertaa vielä yritti, mutta luovutti sitten ja tänä aamuna ei edes enää yrittänyt kupille vaan himoitsi vieressä, mutta ei edes haukkunut. Saattoi olla, että tilannetta rauhoitti jo pelkästään se, että portti ei ollut enää välissä ja että mä olin paikalla. Helpotus on suuri ja koiratkin vaikuttaa paljon rauhallisemmilta tuossa tilanteessa.

Tänään käytiin aamupäivällä uimassa tai lähinnä senni ui, mutta teukkakin lompsahti kerran vahingossa veteen. Siltä kastui lähinnä tassut.

Illalla käytiin sitten vielä pieni metsälenkki ja sen jälkeen otin lihapullatreeniä. Pojalla oli vauhtia ihan valtavasti. Ensin tein läppäisyalustaa ja teukka suorastaan paiskoi muovikantta. Sitten heittelin nameja eri suuntiin ja otin pari pysäytystä. Tässäkin oli vauhtia enemmän kuin  pitkään aikaan ja pysähdyksetkin olivat teräviä (mitä nyt pennun motoriikalla voi vielä olla). Lopuksi pieni kahden askeleen seuraamispätkää ja sekin oikein mallikas.

Otin nurmikolla namien loputtua leikkimistä vaikka olinkin jo päättänyt, että yhtäaikaa namitreenin kanssa en tätä nyt vähän aikaan tee, mutta kun näytti että pennussa on niin kovasti virtaa. Ja leikkihän se! Vauhdikkaasti ja kovasti retuuttaen ja muristen, vaikka luulisi, että hampaisiin sattuisi kun niitä nyt selvästi tulee uusia koko ajan. Leluna olikin siksi teddykarva.

Olipas kerrassaan loistava treeni. On se vaan niin mahtava pentupentunen!