Turhaan huolehdin Teukan mahavaivoista. Aamulla pakki taas toimi normaaliin tapaan. Taidan olla vähän yliherkkä vielä pennun suhteen.

Joka ruokailun yhteydessä ollaan otettu lähelläolemis harjoituksia ja se sujuu tosi hienosti. Mäkin olen oppinut sorminäppäryyttä namujen annossa enkä enää kauheasti tiputtele niitä . Saa vain olla kyllä tosi nopea niiden annossa.

Ihan tavallista istumistakin ollaan opeteltu niin, että namulla ohjaan istumaan ja samalla kun annan namun sanon istu. Kokeilin nyt myös illalla toimiiko ilman ohjausta ja kyllä toimi. Toivottavasti en nyt hätäile näissä opinnoissa, mutta kun tuntuu, että pentu oppii niin nopeasti, että tekee miele kokeilla jo jotain uutta... Hitaus olis tässäkin nyt varmasti valttia.

Käytiin myös taas ajelemassa samalla kun kävin pääsiäisaaton ruuhkassa kaupassa. Teukka ei vain millään olisi malttanut mennä autoon, vaikka heti kun lähdettiin ajamaan niin se rauhoittui ja makoili taas koko reissun. Tarkoituksena oli, että olisin käyttänyt koiraa parkkipaikalla katselemassa, mutta ihmisiä oli niin kauheasti ja mulla oli jo kiire kotiin, joten jätin sen sitten välistä. Mutta miksiköhän se teukka ei sinne autoon oikein halua...? Olenkohan mä ajeluttanut sitä pienen ajan sisällä vähän liikaa... se on kuitenkin ollut lähes joka päivä auton kyydissä tulonsa jälkeen.

Aika sopivasti sattui myös meidän vessaremontti tämän pennun tulon kanssa. Siitä kun aiheutuu noita kovia ääniä yms. niin pentu tottuu samalla niihin. Tänäänkin porattiin betoniseinää iskuporakoneella ja ääni oli niinkin kova, että Elsakin sitä vähän pelkäsi. Mutta teukka ei ollut moksiskaan. Vähän se nosti päätään kun oli nukkumassa juuri silloin ja käänsi vain kylkeä.

Illalla yritin sitten vähän leikata sen kynsiä ja siitäkös sitten meni hermot. Ensimmäinen tassu meni tosi hienosti, mutta sitten alkoi vastaan hangoittelu oikein tosissaan. Sain kuitenkin jotenkin toisenkin etutassun leikattua ja rauhoitettua pennun sylissä ennen kuin lopetin. En viitsinyt enempää pentua "kiusata". Yritetään toinen kerta uudelleen.

On se vaan aikamoinen terroristi. Se retuuttaa mua hihasta ja paidasta minkä jaksaa, eikä päästä irti millään. Murisee vaan hurjana. Se myös yrittää pomppia naamaan ja saikin mua nippaistua leuasta aika ilkeästi. Senni tuntuu tuon rinnalla nyt kovin vanhalta ja väsyneeltä, vaikka eihän se sitä edes ole .