Eipä sitten vältytty kohtauksilta kokonaan kuitenkaan.

Tänään illalla Teukka oli itsekseen ulkona ja aloin seuraamaan sen touhuja keittiön ikkunasta. Ihan kuin siltä olisi pettänyt takajalat alta tai se horjui ihan kuin olisi ontunut, mutta pystyssä se kuitenkin pysyi koko ajan. Menin ulos katsomaan mitä se hoipertelee ja kutsuin luokse, mutta koira vain tuijotti eteen päin. Kyllä se reagoi ääneen, mutta ei selvästikään ollut läsnä. SItten sain sen houkuteltua sisälle ja laittaessani ulko-ovea kiinni, niin se säikähti oven sulkemista paeten häntä koipien välissä. Tämä ei ole todellakaan Teukan tapaista.

Laitoin koiran omiin oloihinsa kodinhoitohuoneeseen jossa se käveli levottomasti ja läähätti kovasti sekä kävi juomassa. Vieläkään se ei ollut ihan oma itsensä ja nuokkuikin jonkun aikaa patjallaan.

Tämä oli varmaan lääkkeiden vaikutuksen ansiosta tällainen lievä kohtaus, jossa koira pysyi kuitenkin suht tajuissaan. Ja  todisti sen, että oli ihan hyvä, että aloitettiin lääkitys parin kovemman kohtauksen jälkeen. Harmittaa tietysti se, että aloin jo toivoa, että kohtaukset olisi taakse jäänyttä elämää.

Jutellessani kaverini kanssa, jolla oli epilepsia koira, niin hän kertoi koiransa menettäneen hajuaistinsa lähes kokonaan lääkkeiden myötä... aloin miettimään eilisiä hakutreenejä, joissa teukka ei käyttänyt nenäänsä ollenkaan. Mutta ehkä tämä on nyt taas pirujen maalaamista seinälle.

Kohtaus meni ohi noin 5 - 10 minuutissa.