Keskisuomalaisen vieressä nurmikkokentällä. Ei ollut paras aika treenaamiselle, koska teukka ei ollut kunnolla ehtinyt levätä koko päivänä. Se oli salaa vilahtanut oven raosta vaikka luulin sen olleen sisällä nukkumassa.

Ekaksi maahan meno ja istu ja nämä menevät haukun kera hienosti. Pientä viilausta siinä. että heitetään nami jalkojen juureen eikä aina syötetä kädestä.

Sitten noutoa ensin lelulla ja toi innoissaan. Sitten otettiin kapulalla, mutta tässä vaiheessa teukka oli jo sitä mieltä, että noudot on näytetty. Lähti kapulan perään, mutta kun ensin näytin, että kädessä on nakkia niin ei malttanut juosta loppuun asti ja hakea kapulaa vaan kääntyi vähän ennen ja tuli hakemaan nakkia. Yritettiin vielä pari kertaa saada koira tuomaan kapula, mutta se lähti omille teilleen. Jätettiin kapula ja leikittiin hetken lelulla jota pari kertaa heitin. Maassa oli myös tällä kertaa tosi paljon mielenkiintoisia hajuja. Tämä oli uusi paikka ja meitä ennen oli ollut jo monta koiraa.

Vauhdista pysähtymisen Hanna näytti minulle uudestaan kun mun mielestä se on ollut vähän laimeaa ja mä en hallitse itseäni. Nyt teukka meni vauhdilla ja sain vähän paremmin kiinni ideasta. Tässäkin pitää muistaa, että ei vaadi itseltään eikä koiraltaan liikoja.

Lopuksi otettiin yksi luoksetulo joka oli tosi vauhdikas ja hyvä.

Hanna antoi treenattavaksi puun kiertoa sekä rauhoittumisen eli miten treenien välissä laitetaan koira välillä lepoon. Näitä sitten vaan treenaamaan. Ja edelleen lisää leikkiä iloisuutta ja riehakkuutta mukaan. Olen taas unohtanut sen ja treenannut otsa kurtussa.

Heinäkuussa alkaisi taas uusi Hannan kurssi ja mietiskelen, että pitäisikö mennä ihan senkin takia, että joku vähän katsoo meidän edistymistä. Teukka alkaa silloin myös lähennellä murrosikää ja olis varmasti hyödyksi, että joku auttais meitä sen yli.