Tänään sitten käytiin hakemassa epilääkkeet. Lääkäri teki vielä neurologisen testin, jossa ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Kyselin samalla magneettikuvauksen tarpeellisuudesta ja lääkäri sanoi, että jos neurologisessa tutkimuksessa ei löydy mitään erityistä, niin on aika epätodennäköistä, että myöskään magneettikuvista löytyisi. Joten nyt tässä vaiheessa en sitä varmaan ota. Katsotaan sitten jos lääkkeet ei ala vaikuttaa.

Saatiin lääkkeeksi Barbivet 60mg ja tapletti otetaan kaksi kertaa päivässä. Kahden viikon sisällä pitäisi alkaa aineen todellinen vaikutus ja kuukauden päästä käydään mittailemassa maksa-arvoja. Alussa saattaa olla oireina väsymystä ja lisääntynyttä ruokahalua.

Otettiin nyt vielä varmuuden vuoksi verestä ne elekrtolyytit ja niistä tulee tulokset ensi viikolla.

Lueskelin lääkeselostusta ja siellä sanottiin, että vaikutus tehoaa 60% koirista! Minusta tuo on todella vähän... Eli mitään varmuutta ei siitäkään sitten ole, että nuokaan auttaisi. (Tällä hetkellä on aika kyyninen olo).

Nyt mä olen vielä vauhkona kaikista koirien liikkeistä. Heräsin viime yönä siihen, että ihan varmasti kuulin taas teukan kouristelevan. Kun menin katsomaan, niin siellä koirat veteli sikeitä ihan silmät sikkurassa... Kyttään myös Teukan silmiä, että milloin ne taas näyttää siltä kuin se ei tuntisi minua. Se oli karmea tunne. Koira katsoo jonnekin ohi ja mikään puhe ei tuo sitä tähän takaisin. Ja se tuska mikä teukalla oli kohtauksen jälkeen kun se vain läähätti eikä jaksanut liikkua. Enkä minä voinut tehdä mitään auttaakseni. Mä käyn vielä aika herkillä, mutta kyllä kai sitä kovettuu ajan kanssa ja tottuu ja hyväksyy tämän asian. Koira ei ole kuitenkaan kuoleman sairas.