Mentiin Juhannuksen viettoon vanhempieni luokse. Teukka on ollut viime aikoina jotenkin stressaantuneen oloinen tai kotona aidalla juoksu on mennyt jo ihan mahdottomaksi. Koira ei muuta pihalla tee enää kuin kyttää mahdollisia ohikulkijoita ja juoksee pihaa ympäri. 

Vanhempieni luona se aloitti heti saman rallin ja kun senni haki keppiä vedestä niin se meni ihan sekaisin. Päätin pestä koirat järvessä ja vein teukan sinne vaikka se ei tule itsenäisesti veteen. Kuitenkin kun vein sen, niin nätisti se oli ja tuli ihan vapaaehtoisesti jopa perässä kun kahlasin syvemmälle. Pesemisestähän se nyt ei muutenkaan kovasti tykkää.

Tässä siis taustoja alkuun mitkä saattoivat vaikuttaa kohtauksen syntyyn. Eli jo pohjalla oleva stressi, maiseman vaihto ja järveen vienti.

Otin Teukan sisälle kodinhoitohuoneeseen joskus neljän aikaan iltapäivällä. Vähän aikaa se siinä portilla uikutti ja sitten alkoi nykimään. Lopulta se kouristeli ihan kunnolla. Itse kouristelua kesti ehkä noin 3 minuuttia ja kouristelun loppuessa koira tokeni nopeasti ja tunnisti minut kun juttelin. Yhteensä koko kohtaus kesti vajaa 10 min eikä teukka vajonnut tämän jälkeen uneen kuten aikaisemmin on käynyt. Ei myöskään läähättänyt mahdottomasti eikä juonut litratolkulla.

Yritin käyttää koiraa heti pissillä pihalla remmissä, mutta ei se tehnyt mitään. PIdin koiraa vielä jonkin aikaa sisällä kohtauksen jälkeen, mutta laskin sen aika pian ulos. Illan se jatkoi edelleen pihalla pyörimistä ja rauhoittui vasta kun otin ne yöksi sisälle.

Kohtauksia on nyt tullut tähän mennessä neljä ja kaksi lääkkeiden aloituksen jälkeen. Teen tähän vähän listausta, jotta hahmottaisin itse kuinka usein niitä on odotettavissa ja tarvitseeko lääkityksen suhteen tehdä muutoksia.

27.2  1. kohtaus (ei lääkitystä)

24.3  2. kohtaus (ei lääkitystä)

18.5. 3. kohtaus (lääkettä syöty lähes 2 kk)

25.6. 4. kohtaus (lääkettä syöty noin 3 kk)

Eniten tässä nyt harmittaa se, että Teukka reagoi noin vahvasti ympäristön muutoksiin tai muihin stressitekijöihin, mikä on toki tavallista epileptikoille, mutta minä kuvittelin teukalla olevan hermot sen verran hyvät, että se ei tällaisia tilanteita stressaisi. Eihän sitä tiedä olisiko kohtaus tullut joka tapauksessa vaikka kotona, mutta luulen sen nyt kuitenkin johtuneen tästä tilanteesta. Olen kuullut monen epileptikon saavan kohtauksen juuri vieraalla hoidossa ollessaan tai muuten kun rutiinit muuttuvat. Teukka on kyllä vielä murrosiässä ja hormoonit varmasti heittelevät mikä tuo oman lisänsä stressiin ja tuo aidalla juoksu ja muu kouhottaminen voi olla ihan nuoren koiran uhoakin, mutta pelottaa kuitenkin, että koiralla hermot prakaa jossain vaiheessa.

Tämä kohtaus otti myös itselleni henkisesti voimille.. johtunee ehkä raskauden tuomasta herkkyydestäkin, mutta kyllä teki pahaa katsoa ja itku tuli varsinkin kun teukka tuli taas tajuihinsa ja oli niin iloinen nähdessään minut ja nuuskutteli naamaa.

Jos näitä kohtauksia alkaa tulla näin lyhyelllä välillä (1 kk), niin luulen, että meidän on mentävä lääkäriin tarkistamaan lääkeannostusta. Varsinkin kun kohtaus oli taas tällainen kunnon kouristelu eikä mikään pieni hetken poissaolo.