Tarkoitus oli aamupäivästä treenata teukkaa pihalla ennen ruuan antoa. Aamuruoka siis viivästyi, koska halusin treenata hyvällä motivaatiolla. No sitä oli sitten liikaakin kun nälkä taisi olla sen verran kova.

Ekaksi seuraamista, jossa into näkyi taas edistämisellä ja pomppimisella. Vaikka kuinka yritin rauhoittaa niin tahtoi se silti olla aika härvellystä. Sitten Elsalla meni pihalla hermot ja me jouduttiin lähtemään kesken treenin sisälle. Hyvä näin, sillä tuossa mielentilassa ei olisi kannattanutkaan enempää yrittää. Annoin siis teukalle ruuat.

Iltapäivällä yritettiin uudestaan ja mentiin keljonkankaan kentälle. Nyt en kuitenkaan enää seurauttanut vaan otin sarjan näitä kestotreenejä. Ensiksi maassa oloa joka oli ihan nappisuoritus. Pystyin ottamaan kolmekin askelta eikä ollut mitään aikomustakaan lähteä. Sitten seisomisen kestoa, jossa edelleen käytin vain jalkaa takana. Tässä meinasi olla vaikeutena saada teukka ensiksi vain pysähtymään, jotta pääsisin palkkaamaan itse seisomisesta. Huomasin jälleen itse tehneeni tästä vaikeaa ymmärtää kun sähläsin omiani. Otettiin vielä myös istumisen kestoa eikä tässäkään ollut vaikeuksia pysyä paikalla, mutta ei se myöskään kiinteästi toljottanut minua vaan katseli välillä mitä ympärillä tapahtuu. Eli ei ollut ihan parhaassa moodissa tässä vaiheessa. Tosin ei kyllä ylivireessäkään niin kuin silloin salmetellessa killerillä, jossa se haukkui.

Eteen tuloa pakittaen pari kolme metriä. Eipä ongemia. Myös kädetä sivuilla kestosta palkkaamista. Nyt se vähän vilkuili mun käsiä vaikka aikaisemmin on vain tiukasti tuijottanut mua.

Käytiin vielä remmilenkillä keljonkankaan maisemissa. Paljon oli haisteltavaa ja ihmeteltävää uudessa ympäristössä. Mutta mukavasti se otti heti kontaktia minuun kun sitä vaadin.